Sanasto

Sijoitusomaisuuden käypien arvojen ja kirjanpitoarvojen välinen erotus.

Laskuperustekorkoisiin henkivakuutuksiin hyvitetään laskuperustekoron lisäksi mahdollinen lisäetu kohtuusperiaatteen mukaisesti. Vakuutusyhtiön tulos määrittää mahdollisen asiakashyvityksen suuruuden.

Biometrisillä riskeillä tarkoitetaan riskejä siitä, että yhtiö joutuu maksamaan vakuutetuille enemmän kuolemantapaus-, työkyvyttömyys- tai sairauskulukorvauksia tai että eläkevakuutuksissa eläkkeitä maksettaisiin vakuutettujen odotettua korkeamman eliniän (pitkäikäisyysriski) vuoksi pidempään kuin vakuutusten hinnoitteluhetkellä on oletettu.

Toimintaa säätelevien lakien, viranomaismääräysten, toimialan ja omien sisäisten ohjeiden ja standardien noudattaminen. Sampo Oyj:n hallitus on 9.11.2012 vahvistanut koko konsernin kattavat compliance-periaatteet: www.sampo.com/fi/hallinnointi/sisainen-valvonta/compliance.

Compliance-riskillä tarkoitetaan oikeudellisiin tai hallinnollisiin seuraamuksiin, taloudellisiin tappioihin tai maineen menettämiseen liittyviä riskejä, jotka ovat seurausta siitä, että yritys on jättänyt noudattamatta sen toimintaan sovellettavia lakeja, asetuksia tai muita hallinnollisia määräyksiä. Compliance-riski liittyy yleensä sisäisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin ja siten sen voidaan katsoa olevan osa operatiivista riskiä.

Henkivakuutussopimusten tulevat menot ja tulot muutetaan nykyrahaksi diskonttauskoron avulla, ja näin muodostuu vakuutussopimuksista yhtiölle aiheutuva vastuu. Myös vahinkovakuutuksen eläkemuotoisten korvausten korvausvastuu diskontataan.

Vakuutuksenottajan tai jonkin kolmannen osapuolen nimeämä vakuutuskorvauksen saaja.

Osingon suhde tilivuoden päätöskurssiin. Tarkastelemalla efektiivistä osinkotuottoa ja osakkeiden arvon kehitystä saadaan selville yhtiöön tehdyn osakesijoituksen suora rahallinen tuotto.

Laskentakaava:

Vakuutus eläketurvaksi.

Yhtiön solmima vakuutussopimus muiden kuin jälleenvakuuttajien kanssa. Sopimus, jossa vakuutusyhtiö on välittömässä vastuussa vakuutuksenottajilleen.

Sijoitukset, jotka erääntyvät määrättynä päivänä ja jotka yhtiöllä on vakaa aikomus ja kyky pitää eräpäivään asti.

Sopimus, jossa vakuutusmaksut määräytyvät sovitun etuuden, kuten ansiotason mukaisesti. Vrt. maksuperusteinen järjestelmä.

Liikekuluihin sisältyvät vakuutus- ja sijoitussopimusten hankinnan kulut, kuten ensivakuutuksen palkkiot, maksetut jälleenvakuutuspalkkiot ja muut vakuutuksen hankintaan liittyvät kulut.

Vakuutus, joka yleensä koostuu kahdesta osasta: 1) säästöä kerryttävä osa (elämänvaraturva) ja 2) riskihenkivakuutusosa (kuolemanvaraturva). Näiden lisäksi vakuutukseen voi sisältyä myös muita lisäturvia esim. pysyvän työkyvyttömyyden turva, väliaikaisen työkyvyttömyyden turva ja turva sairauskuluihin.

Henkivakuutusriskejä ovat biometriset riskit, käyttäytymisriskit ja kustannusriskit.

Yhtiön osakekurssin suuruus suhteessa yhtiön tulokseen. Korkea P/E-luku viestii yleensä markkinoiden kasvuodotuksista.

Laskentakaava:

Oma varallisuus, joita voidaan käyttää pääomavaateiden kattamiseen (Solvenssi II).

Hyväksyttävän oman varallisuuden ja konsernin kokonaispääomavaateen välinen suhdeluku sisältäen muut rahoitusalat sekä yhtiöt, joihin sovelletaan yhteen- ja vähennyslaskumenetelmää. Vakavaraisuussuhdeluku koko konsernille (Solvenssi II).

Inflaatioriskillä tarkoitetaan vakuutussopimuksien tai rahoitusvarojen ennustettuihin tuleviin kassavirtoihin kohdistuvia odottamattomia muutoksia, jotka muuttavat yhtiön rahoitusvarojen ja –velkojen arvoa kuten myös vakuutusvelkojen taloudellista arvoa. Viimekädessä yhtiön tulos ja pääoma heilahtelevat.

Jatkuvamaksuisessa vakuutuksessa maksetaan useita säännöllisiä vakuutusmaksuja.

Oikeudellisiin seuraamuksiin liittyvät riskit, jotka ovat aiheutuvat siitä, että yritys on jättänyt noudattamatta sen toimintaan sovellettavia lakeja, asetuksia tai muita hallinnollisia määräyksiä. Juridiset riskit katsotaan osaksi ns. operatiivisia riskejä.

Ensivakuuttaja on ostanut jälleenvakuutussuojan jälleenvakuuttajalta. Jälleenvakuuttaja on vastuussa ensivakuuttajan maksetuista korvauksista ja korvausvastuusta jälleenvakuutusta vastaavalta osalta.

Vakuutusyhtiö ei pidä kaikkia vakuutusriskejä itsellään, vaan ostaa osalle riskeistä vakuutusturvan toiselta vakuutusyhtiöltä.

Henkivakuutustoiminnassa yleinen vakuutussopimus, jossa ei ole vakuutettavaa riskiä, vaan vakuutus koostuu pelkästään vakuutussäästöistä.

Katastrofiriski voidaan nähdä vakuutusmaksuriskin ääritapauksena. Sillä tarkoitetaan riskiä vakavista, mutta harvoin sattuvista tapahtumista, kuten luonnonkatastrofeista. Tällaiset tapahtumat voivat johtaa merkittävään poikkeamaan korvausvaatimusten määrässä ennakoituun verrattuna.

Kauden tulos verojen jälkeen lisättynä muilla laajan tuloksen erillä, joita ovat muutokset muuntoeroissa, myytävissä olevissa rahoitusvaroissa, kassavirtasuojauksissa, osuuksissa osakkuusyhtiön laajan tuloksen erissä sekä etuuspohjaisten eläkejärjestelyjen vakuutusmatemaattisissa voitoissa ja tappioissa.

Vakuutus, jonka maksu suoritetaan yhdessä erässä.

Keskittymäriski syntyy yleisesti ottaen silloin, jos yrityksen riskipositioita ei ole riittävästi hajautettu, jolloin esimerkiksi yksittäinen vakuutus- tai markkinatapahtuma voisi vaarantaa yhtiön vakavaraisuuden tai taloudellisen aseman. Suoria keskittymiä voi syntyä yksittäisten toimintojen sisällä tai eri toiminnoissa, kun yksittäinen vastapuoli tai toimiala vaikuttaa laaja-alaisesti yhtiön kannattavuuteen sekä vakuutus- että sijoitustoiminnan kautta. Keskittymäriski voi toteutua myös silloin, kun kannattavuus ja pääomitus reagoivat samalla tavalla yleiseen taloudelliseen kehitykseen tai rakenteellisiin muutoksiin eri liiketoiminta-alueiden institutionaalisessa ympäristössä. Tässä tapauksessa keskittymäriski voidaan nähdä osana strategista riskiä.

Henkivakuutusyhtiö jakaa kohtuusperiaatetulkintansa mukaisen määrän vakuutusten mahdollisesti tuottamasta ylijäämästä vakuutuksenottajille, jos tästä on sovittu vakuutuksenottajan kanssa ja jos yhtiön vakavaraisuus ei täten vaarannu. Ylijäämän jaossa huomioidaan ylijäämän synty erityyppisissä vakuutuslajeissa ja eri laskuperustekorkokannoissa.

Kokonaispääoman tuotto (RoA), kertoo paljonko yhtiö tuottaa korkoa omistajien siihen sijoittamalle kokonaispääomalle, johon lasketaan sekä yhtiön oma pääoma että velat. Tämä voi vaihdella huomattavasti toimialan ja sidoksissa olevien varojen määrän mukaan. Näin ollen eri toimialoja edustavien yhtiöiden kokonaispääomien tuoton vertailu ei ole välttämättä ole tarkoituksenmukaista.

Laskentakaava:

Konsernin vakavaraisuus kertoo, kuinka paljon vakavaraisuuspääomaa on yli omien varojen vähimmäismäärän.

Laskentakaava:

Ryhmittymän omien varojen määrä suhteessa omien varojen vähimmäismäärään. Viranomaiset määrittelevät, mitkä erät hyväksytään omiin varoihin.

Laskentakaava:

Korkoriskillä tarkoitetaan rahoitusvarojen ja -velkojen markkina-arvojen sekä vakuutusvelkojen markkinaperusteissa arvossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia vaikutuksia yhtiön taloudelliseen tulokseen tai pääomiin, kun korot muuttuvat. Lisätiedot: markkinariskit.

Maksettujen korvausten ja korvausvastuun muutoksen summa. Sisältää korvauskulut tilikauden aikana tapahtuneista vakuutustapahtumista riippumatta siitä, onko ne maksettu saman tilikauden aikana vai ei.

Vahinkotapahtumasta käynnistyvä tapahtumasarja, johon sisältyy mm. vahinkotapahtumien tutkinta, vahinkotapahtumaan liittyvien asiakirjojen käsittely ja korvauspäätös.

Korvausvastuu vastaa sattuneiden vakuutustapahtumien johdosta suoritettavia, vielä maksamatta olevia korvauksia, korvaustoiminnasta aiheutuvia kuluja ja varauksia.

Korvausvastuuriski liittyy jo sattuneista vahinkotapahtumista tehtyihin korvausvaatimuksiin. Korvausvastuuriski on riski siitä, että korvausvaatimukset ovat kooltaan ennakoitua suurempia, että korvausvaatimukset poikkeavat ajallisesti ennakoidusta tai että korvausvaatimuksia tehdään ennakoitua useammin. Tämän seurauksena vastuuvelan katteena olevat varat eivät riitä kattamaan toteutuneita vakuutustapahtumia ja tulevaisuuden vastuuvelka kasvaa aiheuttaen tappioita.

Riski siitä, että yhtiön olisi maksettava enemmän kuolemantapauskorvauksia kuin vakuutusten hinnoitteluhetkellä on oletettu.

Henkivakuutuksista peritään kuluja eli kuormituksia, joilla tulee kattaa vakuutusyhtiön liikekulut. Kuormitusten yhteismäärä on kuormitustulo.

Henkivakuutuksista perityt kulut eli kuormitukset vähennettynä yhtiön liikekuluilla.

Kustannusriski aiheutuu siitä, että vakuutusten hoitoon liittyvien kulujen suuruus ja/tai ajoitus eroavat siitä, mitä on ennakoitu vakuutusta hinnoiteltaessa. Tämän seurauksena vakuutuksesta alun perin perityt maksut eivät välttämättä riitä kattamaan toteutuneita liikekuluja.

Rahoitusvarat, jotka luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi tai jotka vakuutusyhtiö luokittelee alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon arvostettaviksi.

Omaan pääomaan sisältyvä myytävissä olevien rahoitusvarojen arvostusero ja arvonmuutos verovaikutus huomioon ottaen.

Käyvän arvon rahaston muutos sisältää mahdollisen osuuden rahavirtasuojauksista sekä realisoitumattomat voitot tai tappiot eli käyvän arvon muutokset sijoituksista, jotka on luokiteltu myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi. Arvonmuutokset kirjataan tulokseen, kun sijoitukset realisoidaan eli kun ne myydään tai ne erääntyvät. Käyvän arvon rahaston muutos on tärkeä mittari analysoitaessa tulosta varsinkin henkivakuutustoiminnassa.

Henkivakuutusyhtiön asiakkaalle luvattu kiinteä korko, joka maksetaan korkotuottoisiin vakuutuksiin.

Henkivakuutussopimus, jossa vakuutussäästöjä hyvitetään laskuperustekorolla ja mahdollisella asiakashyvityksellä.

Henkivakuutusyhtiön myöntämistä laskuperustekorollisista vakuutuksista (perinteiset henkivakuutukset) yhtiölle itselleen aiheutuvan vastuun määrä.

Vahinkovakuutuksen liikekulut suhteessa vakuutusmaksutuottoihin prosentteina.

Laskentakaava:

Liikekuluihin sisältyvät vakuutusten hankinnan ja hoidon sekä hallinnon kulut vähennettynä menevän jälleenvakuutuksen palkkioilla.

Henkivakuutusyhtiön liikekulut jaettuna vakuutuksista perityillä kuormitustulolla. Liikekustannussuhde mittaa henkivakuutusliiketoiminnan tehokkuutta.

Laskentakaava:

Liikkeeseenlaskijariskin toteutuessa lopullisen tappion määrä riippuu sekä tehdystä sijoituksesta maksukyvyttömyyshetkellä että tappion määrää pienentävästä, liikkeeseenlaskijan konkurssipesältä mahdollisesti saatavasta palautusosuudesta. Useimmissa tilanteissa liikkeeseenlaskijariski on jo täysin hinnoiteltu alempana markkina-arvona jo ennen maksukyvyttömyyshetkeä. Pohjimmiltaan liikkeeseenlaskijakohtainen luottomarginaali (credit spread) onkin liikkeeseenlaskijariskin markkinahinta vaihdantakelpoisille arvopapereille. Muiden tulosriskien tapaan tätä ns. spread-riskiä voidaan aktiivisesti hallinnoida, jonka vuoksi liikkeeseenlaskijariski luokitellaan Sampo-konsernissa osaksi sijoitussalkun markkinariskejä. Ks. luottoriski; markkinariski.

Likviditeettiriski on riski siitä, että konserniyhtiöt eivät pysty harjoittamaan strategiansa mukaista normaalia liiketoimintaa tai äärimmäisissä tapauksissa eivät pysty suoriutumaan erääntyvistä maksuvelvoitteistaan määräajassa sen vuoksi, että niillä ei ole riittävästi likvidejä varoja ja/tai näiden hankkimiseksi tarvittaville markkinoille ei ole pääsyä. Likviditeettiriski käsittää sijoitusten mahdollisen epälikvidiyden sekä riskin siitä, että asiakkaat jättävät ennakoidusta poiketen vakuutussopimuksensa uusimatta. Myös jälleenrahoituksen ja rahoitusjohdannaissopimusten saatavuus sekä niiden hinta vaikuttavat yritysten kykyyn harjoittaa normaalia liiketoimintaa.

Luottoriskit viittaavat yleisesti ottaen yhtiön taloudellisen tilanteen heikkenemiseen johtuen liikkeeseenlaskijoiden (velka- ja osakeinstrumentit) ja/tai muiden sopimusvastapuolien (johdannaistuotteet ja jälleenvakuutussopimukset) kasvaneesta maksukyvyttömyysriskistä tai jo toteutuneesta maksukyvyttömyydestä.

Lyhytaikaiset kannustinohjelmat perustuvat Sampo-konsernissa jokaisen edunsaajan kontribuutioon yhtiön tuloksen osalta. Suorituskriteerit ja kontribuution arviointi perustuvat yksilöllisen suorituksen analysointiin ja kyseisen liiketoimintayksikön menestykseen.

Maineriskillä tarkoitetaan riskiä siitä, että aiheellinen tai aiheeton yhtiön liiketoimiin tai suhteisiin liittyvä negatiivinen julkisuus heikentää luottamusta yhtiötä kohtaan. Maineriski on usein seurausta toteutuneesta operatiivisesta riskistä tai compliance-riskistä ja sen seurauksena on maineen heikentyminen asiakkaiden ja muiden sidosryhmien näkökulmasta.

Edunsaajalle, vakuutuksenottajalle tai nimeämättömälle kolmannelle osapuolelle vakutuustapahtuman seurauksena maksettujen korvausten määrä.

Vakuutus, jossa etuudet määräytyvät vakuutusmaksujen perusteella. Vrt. etuusperäinen järjestelmä.

Vakuutuksenottajien maksamat vakuutusmaksut.

Markkinariskillä tarkoitetaan rahoitusvarojen ja -velkojen markkina-arvojen sekä vakuutusvelkojen markkinaperusteisessa arvossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia vaikutuksia yhtiön tulokseen tai pääomiin. Markkina-arvojen ja vakuutusvelkojen markkinaperusteisen arvon muutokset johtuvat niiden taustalla olevien tekijöiden, kuten korkojen, inflaation, valuuttakurssien, luottoriskispreadien ja osakekurssien muutoksista. Lisäksi markkinariskit sisältävät riskin markkinoiden likviditeetin heikkenemisestä, joka heijastuu osto- ja myyntinoteerausten eron (spreadin) levenemisenä, sekä riskin siitä, että varoihin kuuluvien rahoitusinstrumenttien takaisinmaksuaikatauluissa tapahtuu odottamattomia muutoksia. Molemmissa tapauksissa sijoitussalkun instrumenttien markkina-arvo voi muuttua.

Jälleenvakuuttajalle siirretty osuus vakuutusliikkeestä.

Muuttuva palkitseminen voidaan jakaa Sampo-konsernissa palkitsemisperusteen mukaan kahteen pääryhmään, jotka ovat yhtiön tulokseen liittyvään kontribuutioon perustuvat muuttuvat palkkiot ja työntekijöiden konserniin sitouttamiseen liittyvät muuttuvat palkkiot.

Rahoitusvarat, jotka on luokiteltu myytävissä oleviksi tai joita ei ole luokiteltu lainoiksi ja muiksi saataviksi, eräpäivään asti pidettäviksi eikä käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi (IFRS).

Yhtiön oma varallisuus koostuu omasta perusvarallisuudesta sekä omasta lisävarallisuudesta. Oma perusvarallisuus koostuu mm. tavanomaisesta osakepääomasta, täsmäytyserästä sekä muista eristä kuten pääomalainoista ja laskennallisista verosaamisista. Sampo-konsernin vakavaraisuudessa ei ole oman lisävarallisuuden eriä (Solvenssi II).

Oman pääoman tuotto kertoo, kuinka paljon tuottoa yhtiö kykenee tuottamaan omistajien siihen sijoittamille varoille (yksinkertaistettu laskentakaava: tulos verojen jälkeen/keskimääräinen oma pääoma vuoden aikana). Mitä enemmän velkoja yhtiöllä on suhteessa omaan pääomaan, sitä herkempi RoE on tuottotason muutoksille. Oman pääoman tuottoprosentin avulla voidaan vertailla saman toimialan yritysten kannattavuutta.

Laskentakaava (konsernitasolla):

Osa ensivakuuttajan vastuulla olevasta riskistä siirretään jälleenvakuuttajalle ja osa, ns. omapidätys, jää ensivakuuttajan itsensä vastattavaksi.

Omavaraisuusaste kertoo, miten suuri yhtiön omien varojen osuus on sen kaikista varoista.

Laskentakaava:

Se osa vakuutustapahtuman kustannuksesta, jota vakuutusyhtiö ei korvaa, vaan joka jää vakuutuksenottajan itsensä vastattavaksi.

Kaikkien ryhmittymän yhtiöiden vakavaraisuuspääomien vähimmäisvaatimusten summa. Kunkin yhtiön omien varojen pääomavaatimus lasketaan omalla tavallaan toimialan sääntöjen mukaisesti.

Operatiivisella riskillä tarkoitetaan tappion riskiä, joka aiheutuu riittämättömistä tai virheellisistä prosesseista, ihmisten tekemistä virheistä tai tai ulkoisista tapahtumista. Määritelmä sisältää myös juridiset riskit, mutta ei strategisista päätöksistä johtuvia riskejä. Operatiivisten riskien mahdollisia syitä: Sisäiset rikkomukset; ulkoiset rikkomukset; puutteellinen henkilöstöjohtaminen; puutteet asiakkaita, tuotteita tai liiketoimintoja koskevissa toimintaperiaatteissa; fyysisen omaisuuden vahingot; toimintojen keskeytyminen ja järjestelmähäiriöt; sekä virheet toimintaprosesseissa.

Osakekannan markkina-arvolla tarkoitetaan kaikkien yhtiön liikkeeseen laskettujen osakkeiden arvoa eli koko yhtiön arvoa.

Laskentakaava (tilinpäätös):

Osakekohtainen oma pääoma kertoo kuhunkin osakkeeseen kohdistuvan pääoman määrän.

Laskentakaava:

Osakekohtaista substanssia laskettaessa kaikki yhtiön sijoitukset arvostetaan markkinahintaan. Jos osakekohtainen substanssi on suurempi kuin osakkeen hinta, se tarkoittaa, että markkinat eivät usko yhtiön kykyyn tuottaa sijoituksilleen voittoa. Jos osakekohtainen substanssi on osakkeen hintaa alhaisempi, markkinat uskovat yhtiön kykyyn tuottaa jatkossa tuottoa sijoituksilleen ja tämä näkyy myös osakkeen hinnassa.

Laskentakaava:

Tunnusluku, joka kertoo, miten suuri osa yhtiön voitosta kohdistuu kuhunkin yhtiön liikkeeseen lasketuista kantaosakkeista. Osakekohtainen tulos mittaa siten yhtiön kannattavuutta. Erityisen hyödyllistä on vertailla yhtiön osakekohtaisia tuloslukuja ja niiden kehitystä useampana peräkkäisenä vuonna. Jos osakkeiden kokonaismäärä muuttuu tilivuosittain (esimerkiksi osakkeiden splittauksen vuoksi), muutos on otettava huomioon osakekohtaisia tuloslukuja verrattaessa.

Laskentakaava:

Osakekohtaisen tuloksen suuruus, jos yhtiön myytävissä olevien sijoitusten markkina-arvon muutokset kirjattaisiin tuloslaskelmaan.

Laskentakaava:

Osakeriskillä tarkoitetaan rahoitusvarojen ja -velkojen markkina-arvojen sekä vakuutusvelkojen markkinaperusteissa arvossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia vaikutuksia yhtiön taloudelliseen tulokseen tai pääomiin, kun osakkeiden arvot muuttuvat. Lisätiedot: markkinariskit.

Tunnusluku, joka kertoo, miten suuri osa yhtiön tuloksesta jaetaan sen omistajille osinkona.

Laskentakaava:

Osittaisesta sisäisestä mallista puhutaan, kun osa riskeistä on laskettu yhtiön omalla sisäisellä mallilla ja osa viranomaisen standardikaavalla. Vrt. sisäinen malli.

Pitkäaikaisia kannustinjärjestelmiä voidaan käyttää johtajien ja avainhenkilöiden sitouttamiseksi konserniin pidemmäksi ajaksi. Sampo-konsernin pitkäaikaisten kannustinjärjestelmien ehdot: www.sampo.com/kannustinehdot

Riski siitä, että eläkevakuutuksissa eläkkeitä maksettaisiin vakuutettujen odotettua korkeamman eliniän vuoksi pidempään kuin vakuutusten hinnoitteluhetkellä on oletettu.

Raukeamisriski liittyy vakuutuksenottajien oikeuteen lopettaa vakuutusmaksujen maksaminen ennenaikaisesti. Ks. vakuutuksenottajien käyttäytymisriski.

Vakuutus vakuutetun kuoleman varalta.

Henkivakuutusyhtiön perimä riskimaksutulo vähennettynä edunsaajille maksetuilla/maksettavilla riskikorvauksilla.

Laskentakaava:

Vahinkovakuutuksen korvauskulut pois lukien korvausten hoitokulut suhteessa vakuutusmaksutuottoihin (prosenttia). Riskisuhde osoittaa, miten hyvin yhtiö on onnistunut vakuutusriskin hinnoittelussa. Mitä alempi yhtiön riskisuhde on, sitä parempi.

Laskentakaava:

Vakuutus, joka antaa turvan vakuutetulle eri riskejä vastaan (esim. kuolintapaus, pysyvä työkyvyttömyys, sairastuminen, tapaturma jne.).

Vahinkovakuutusyhtiön voitto tai tappio, joka syntyy kun aikaisempina vuosina sattuneet vahingot on joko korvattu lopullisesti tai arvioitu uudelleen.

Eläkevakuutus, jossa vakuutuksenottajana on yritys ja vakuutettuina on nimetty ryhmä yrityksen työntekijöitä.

Pääomavaade laskettuna Solvenssi II -sääntelyn alaiselle ryhmälle, joka Sampo-konsernissa koostuu Sampo Oyj:stä, Mandatum Lifestä sekä Ifistä.

Solvenssi II -minimipääomavaade laskettuna Solvenssi II -sääntelyn alaiselle ryhmälle, joka Sampo-konsernissa koostuu Sampo Oyj:stä, Mandatum Lifestä sekä Ifistä.

Koko ryhmän pääomavaade laskettuna Solvenssi II -sääntelyn alaiselle ryhmälle, joka Sampo-konsernissa koostuu Sampo Oyj:stä, Mandatum Lifestä sekä Ifistä, lisättynä osuudella muiden yhtiöiden, pääosin Nordean ja Topdanmarkin, pääomavaateista.

Hyväksyttävä oma varallisuus, jota voidaan käyttää kattamaan ryhmän kokonaispääomavaadetta, sisältäen muiden rahoitusalojen (Nordea) ja yhtiöiden, joihin sovelletaan yhteen- ja vähennyslaskumenetelmää (Topdanmark), omat varallisuudet (Solvenssi II).

Ensivakuutusyhtiö, joka siirtää jälleenvakuutuksella osan ensivakuutusriskeistään jälleenvakuutusyhtiöön.

Vakuutusmaksuvastuun täydennyserä, jolla esim. vahinkovakuutustoiminnassa katetaan vakuutuskauden aikana odotettavissa olevia korvaus- ja liikekuluja tilinpäätöspäivänä voimassa olevista vakuutussopimuksista.

Sammon konserniyhtiöissä siirtymäsäännös viittaa joko vastuuvelkaan tai osakeriskiin liittyviin siirtymäsäännöksiin Solvenssi II:ssa. Vastuuvelkaan liittyvä siirtymäsäännös (voimassa 2032 asti) viittaa Solvenssi II -korkokäyrää käyttämällä lasketun vastuuvelan ja sen kirjanpitoarvon erotukseen. Osakeriskin laskennassa taas voidaan vuoteen 2023 asti käyttää alempaa riskipainoa siirtymäsäännöksen nojalla. Tällä hetkellä molemmat siirtymäsäännökset ovat käytössä Mandatum Lifessa.

Yhtiön sijoitettava varallisuus. Yhtiö sijoittaa vastuuvelan katteena olevat varat ja oman pääomansa esimerkiksi osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja kiinteistöihin.

Vakuutussäästön kehitys on sidottu jonkin ulkoisen instrumentin, yleensä sijoitusrahaston, arvoon. Vakuutuksenottaja kantaa riskin näiden instrumenttien arvonmuutoksista.

Henkivakuutussopimus, jossa vakuutussäästön kehitys on sidottu jonkin ulkoisen instrumentin, yleensä sijoitusrahaston, arvoon. Vakuutuksenottaja kantaa riskin näiden instrumenttien arvonmuutoksista.

Sijoitussidonnaisista vakuutuksista henkivakuutusyhtiölle aiheutuvan vastuun määrä.

IFRS-luokittelu henkivakuutussopimuksesta, joka ei sisällä vakuutusriskiä (esim. kapitalisaatiosopimus).

Sijoitusomaisuuden tuotto vähennettynä sijoituksista aiheutuneilla kuluilla.

Sijoitustoiminnan nettotuotot vähennettynä vakuutuksiin maksetuilla laskuperustekoroilla ja mahdollisilla asiakashyvityksillä.

Sisäinen malli tarkoittaa vakuutusyhtiön omia sisäisiä menetelmiä, joilla se kvantifioi riskiprofiiliinsa liittyvän pääomatarpeen. Vrt. osittainen sisäinen malli.

Solvenssi II -sääntely koskettaa Ifiä, Mandatumia sekä Sampo-konsernia. Solvenssi II -direktiivin tarkoitus on harmonisoida vakuutusyhtiöiden sääntelyä EU:ssa ja ennen kaikkea se vaikuttaa vakuutusyhtiöiltä vaadittaviin pääoman määriin. Sampo-konsernin yhtiöissä vaikutukset kohdistuvat erityisesti vakavaraisuuteen ja raportointiin.

Spread-riskillä tarkoitetaan rahoitusvarojen ja -velkojen markkina-arvojen sekä vakuutusvelkojen markkinaperusteissa arvossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia vaikutuksia yhtiön taloudelliseen tulokseen tai pääomiin, kun luottoriskispread muuttuu. Ks. markkinariskit.

Solvenssi II -säännöskehikkoon kuuluva viranomaisten standardikaava pääomavaateen laskemiseksi.

Asiakas irtisanoo ennen eräpäivää vakuutuksen, jossa on vakuutussäästöä ja yhtiö maksaa asiakkaalle vakuutuksen takaisinostoarvon.

Vakuutukselle laskettava arvo, joka saadaan vähentämällä vakuutussäästöistä sakko vakuutussopimuksen irtisanomisesta ennen eräpäivää.

Takaisinostoriski liittyy asiakkaiden mahdollisuuteen lopettaa vakuutussopimus ennenaikaisesti. Lisätiedot: vakuutuksenottajien käyttäytymisriski

Yhtiö altistuu ALM-riskeille eli taseriskeille, mikäli markkinamuuttujissa (kuten korot, inflaatio ja valuuttakurssit) tapahtuvat muutokset vaikuttavat sijoitusten ja johdannaisten arvoon erisuuruisesti, kuin mitä ne vaikuttavat vakuutusvelkojen markkinaehtoiseen arvoon. On ensiarvoisen tärkeää muistaa, että vastuuvelan kassavirrat ovat mallinnettuja estimaatteja ja tästä johtuen sekä niiden suuruuteen että ajoittumiseen liittyy epävarmuutta. Tämä epävarmuus on keskeinen komponentti ALM-riskiä määriteltäessä.

Puskuri riskiliikkeen tuloksen heilahteluja vastaan.

Vahinkovakuutusyhtiön liikekulujen ja korvausten hoitokulujen suhde vakuutusmaksutuottoihin prosentteina.

Laskentakaava:

Vahinkovakuutusyhtiön liikekulujen ja vakuutuskorvausten hoitokulujen summa.

Yhtiön toimintapääoman ja viranomaisten vaatiman toimintapääoman vähimmäismäärän suhde.

Riski siitä, että vastapuoli ei toimita arvopaperia tai sitä vastaavaa käteissummaa sopimuksen mukaisesti, kun taas sopimuksen toinen vastapuoli on jo peruuttamattomasti toimittanut arvopaperia vastaavan käteisumman tai arvopaperin sopimuksen mukaisesti.

Yhtiön vastaanottama jälleenvakuutusliike toiselta vakuutusyhtiöltä.

Riski siitä, että yhtiön olisi maksettava enemmän työkyvyttömyyskorvauksia kuin vakuutusten hinnoitteluhetkellä on oletettu.

Täsmäytyserä on oman varallisuuden pääomaerä, joka lasketaan Solvenssi II -taseen ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, vähennettynä mm. odotettavissa olevalla osingolla.

Vahinkovakuutussopimuksen tekemisen yhteydessä suoritettava riskin arviointi ja hinnoittelu. Tilinpäätöksen yhteydessä termiä käytetään myös laajemmassa merkityksessä, eli kuvaamaan vakuutusyhtiön sitä toimintaa, joka ei ole sijoitustoimintaa.

Vahinkovakuutusyhtiön korvauskulujen (sis. korvausten hoitokulut) suhde vakuutusmaksutuottoihin prosentteina.

Laskentakaava:

Tietyn ajanjakson kuluessa havaittu, tiettyyn vahinkovakuutuskannan osaan sisältyvien vahinkojen ja vakuutusten kappalemäärien välinen suhde. Ei sisällä suurvahinkoja.

Yhteisnimitys esine-, vastuu- ja jälleenvakuutuksille. Esinevakuutuksia ovat sellaiset vakuutukset, joilla suojataan yhden tai useamman kohteen (esimerkiksi koti-irtaimiston, auton, veneen, kotieläimen, tehdasrakennuksen tai tavaravaraston) taloudellinen arvo. Muu vahinkovakuutus käsittää ennen kaikkea etuusvakuutukset (esimerkiksi keskeytys- ja vastuuvakuutukset), jolloin kyse ei ole yhden tai useamman kohteen taloudellisen arvon suojaamisesta, vaan puhtaasti taloudellisen edun suojaamisesta.

Vahinkovakuutusriskit jaetaan usein vakuutusmaksuriskiin ja korvausvastuuriskiin, jotta erotetaan voimassa oleviin ja päättyneisiin sopimuksiin liittyvät riskit.

Vaadittava pääoman määrä, joka vakuutusyhtiöllä on oltava Solvenssi II:n pilari 1:ssä (kvantitatiiviset vaatimukset) määriteltyjä riskejä vastaan. Laskenta perustuu 99,5 %:n luottamusväliin yhden vuoden horisontilla. Tämän pääomatason alittuminen johtaa viranomaistoimenpiteisiin.

Henkilö tai yhtiö, jolla on vakuutus vakuutussopimuksessa määritellyn tapahtuman varalta.

Vakuutussopimuksen ostaja.

Vakuutuksenottajien käyttäytymisriski on epävarmuutta vakuutuksenottajien tulevaisuudessa suorittamien vakuutusmaksujen suuruudesta ja vakuutuksenottajien halusta lopettaa sopimus. Riski on siis vakuutuksenottajien käyttäytymisestä johtuvaa epävarmuutta maksettavien vakuutuskorvausten suuruudesta ja ajoituksesta.

Vakuutuskanta on luokiteltu vakuutus- ja sijoitussopimuksiin sen mukaan, sisältyykö niihin merkittävää vakuutusriskiä. Henkivakuutustoiminnassa vain kapitalisaatiosopimukset on määritelty sijoitussopimuksiksi. Muussa tapauksessa velat ovat vakuutusvelkoja. Tilinpäätöspäivänä määritetään ko. hetken mukainen vakuutustekninen vastuuvelka. Vakuutus- ja sijoitussopimusten velkojen muutos tiettynä tilinpäätöspäivänä on  tilinpäätöspäivän vastuun ja edellisen tilinpäätöksen mukaisen vastuun erotus.

Vakuutusteknisen tuloksen suhde vakuutusmaksutuottoihin prosentteina, kun tunnusluvusta on ensin vähennetty muut vakuutustekniset tuotot ja kulut (Vahinkovakuutustoiminnnan termi).

Vakuutusmaksuriski liittyy tuleviin vakuutustapahtumiin ja perustuu siihen, että tulevista vahinkotapahtumista aiheutuvat kustannukset ylittävät odotetun tason ja/tai siihen, että vahinkotapahtumia on ennakoitua enemmän. Näiden seurauksena tulevaisuuden vahinkotapahtumien aiheuttamat kustannukset ylittävät odotetun tason, jonka seurauksena tulevaisuuden vastuuvelka kasvaa aiheuttaen tappiota.

Vakuutusmaksut vakuutuskausilta, jotka ovat alkaneet tilikauden aikana riippumatta siitä, onko maksut laskutettu tai maksettu.

Vakuutusmaksutulo, josta on vähennetty jälleenvakuuttajien osuus (vakuutusmaksutulo, netto).

Vahinkovakuutustoiminnassa vakuutusmaksutuotot kattaa tilikauden osuuden vakuutusmaksutulosta, eli vakuutusmaksutuotot on vakuutusmaksutulo oikaistuna vakuutusmaksuvastuun muutoksella.

Se osa yhtiön vastuuvelasta, joka vastaa tulevien vakuutusmenojen ja tulevien vakuutusmaksujen erotusta.

IFRS-luokitus sopimuksesta, jossa siirtyy merkittävä vakuutusriski vakuutuksenottajalta vakuutuksenantajalle.

Tulos ennen sijoitustuottoja ja muita tuottoja sekä kuluja (esim. osakkuusyhtiötulososuus) ja veroja (vahinkovakuutus).

Vahinkovakuutuksen käyttämä vakuutusteknisen laskelman osa, joka muodostuu vakuutusmaksutuotoista, joista on vähennetty korvaus- ja liikekulut.

Tuotto, joka lasketaan vahinkovakuutuksessa keskimääräiselle velalle vakuutussopimuksista, josta on vähennetty vakuutusliikkeeseen sitoutunut pääoma, kuten vakuutusmaksusaamiset, jälleenvakuutustalletesaamiset ja muiden saamisten ja velkojen nettomäärä, johon on lisätty puolet vakuutusteknisestä tuloksesta ennen tilikauden kohdistettua korkoa. Kohdistettu sijoitustoiminnan nettotuotto lasketaan riskittömällä korolla.

Vakuutusyhtiön tulos vakuutustoiminnasta kaikkien kulujen jälkeen, tunnetaan myös nimellä underwriting-tulos. Vakuutustappio syntyy, jos maksutulo ei riitä kattamaan vakuutuskorvauksia ja muita kuluja. Vakuutustoiminnasta syntyviä tappioita on perinteisesti paikattu sijoitustuotoilla.

Sampo-konserni laskee sisäiseen käyttöön vakuutusvelkojen markkinaperusteisen arvon diskonttaamalla odotettavissa olevat vastuuvelan kassavirrat markkinakoroilla. Vastuuvelkojen ja vakuutusvelkojen markkinaperusteisen arvon välinen erotus on merkittävä tekijä ja se raportoidaan osana muokattua vakavaraisuuspääomaa.

Valuuttariskillä tarkoitetaan rahoitusvarojen ja -velkojen markkina-arvojen sekä vakuutusvelkojen markkinaperusteissa arvossa tapahtuvien muutosten aiheuttamia vaikutuksia yhtiön taloudelliseen tulokseen tai pääomiin, kun valuuttakurssit muuttuvat. Ks. markkinariskit.

Vakuutus muuttuu vapaakirjaksi, kun on sovittu, ettei vakuutuksenottaja maksa enää vakuutusmaksuja.

Vastapuoliriskin tapauksessa lopullinen tappio riippuu johdannais- tai jälleenvakuutussopimuksen mahdollisesta positiivisesta markkina-arvosta maksukyvyttömyyshetkellä sekä kertyvästä palautusosuudesta. Vastapuoliriskiä pienennetään vastapuolien huolellisella valinnalla, vastapuolien hajauttamisella riskikeskittymien välttämiseksi sekä erilaisilla vastapuolikohtaisilla vakuusjärjestelyillä (esim. ISDA-puitesopimuksia täydennettynä Credit Support Annex -sopimuksilla). Vastapuoliriskin katsotaan kuuluvan luottoriskeihin.

Vakuutuskannan siirtäminen toisesta vakuutusyhtiöstä/eläkesäätiöstä toiseen vakuutusyhtiöön.

Vakuutuksenantajan vahinkovakuutustoiminnassa tekemä valinta siitä, mitä riskejä otetaan. Vakuutusyhtiölle vastuunvalinnalla on suuri merkitys, muun muassa mahdollisimman tasapainoisen vakuutusliikkeen saavuttamiseksi. Tasapainoisella vakuutusliikkeellä on yleensä myönteinen vaikutus tulokseen.

IFRS-säännösten mukaan suoritettu testi siitä, että vastuuvelka on riittävän suuri tulevien vakuutustapahtumien kattamiseksi.

Yhtiön myöntämistä vakuutuksista yhtiölle aiheutuvan vastuun määrä. Vakuutusmaksuvastuun, siirtovastuun täydennyserän ja korvausvastuun summa.

Omalla vastuulla oleva vastuuvelka koostuu vahinkovakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuvastuusta ja korvausvastuusta, joista on vähennetty jälleenvakuuttajien vastuulla oleva osuus.

Sijoitussidonnaiset vakuutus- ja sijoitussopimukset ovat sopimuksia, joihin perustuvat etuudet määräytyvät kuhunkin sopimukseen liitettyjen sijoituskohteiden arvon kehityksen perusteella. Sijoitussidonnaisia sijoitussopimuksia ovat ainoastaan kapitalisaatiosopimukset. Kunkin tilinpäätöspäivän mukainen velka sijoitussidonnaisista vakuutus- ja sijoitussopimuksista määräytyy niihin linkattujen sijoitusten tilinpäätöspäivän mukaisten markkina-arvojen perusteella.

Sijoitus- ja vakuutussopimuksista vakuutusyhtiölle aiheutuvan vastuun määrä.

Solvenssi II -sääntelykehikon mukainen vakavaraisuuspääoman ehdoton alaraja, jonka alittuminen johtaa tiukentuviin viranomaistoimenpiteisiin.

Vahinkovakuutustoiminnan keskeinen tehokkuutta kuvaava tunnusluku, joka lasketaan summaamalla vahinkosuhde ja liikekulusuhde yhteen. Yhdistetty kulusuhde ilmoitetaan prosentteina.

Laskentakaava:

Eläkevakuutus, jossa vakuutettuna on tietty henkilö. Kyseessä voi olla joko laskuperustekorollinen tai sijoitussidonnainen vakuutus.

Henkivakuutus, jossa vakuutettuna on tietty henkilö. Kyseessä voi olla joko laskuperustekorollinen tai sijoitussidonnainen vakuutus.

Solvenssi II -taseen osoittama varojen ylijäämä suhteessa velkoihin eli varat vähennettynä veloilla. Vastaa käsitteellisesti IFRS-taseen omaa pääomaa suurimpien erojen ollessa vakuutusteknisen vastuuvelan ja sijoitusomaisuuden arvostuksessa sekä aineettomien hyödykkeiden käsittelyssä.